Onko tasavertaisuus etuoikeus?

Se on fakta että vammaisilla ihmisillä on tiettyjä palveluita mitä ne saa käyttää vammansa takia. Nämä ovat esimerkiksi kuljetuspalvelut, apuvälineet, pyörätuolivessat ja erikseen merkityt pysäköintiruudut. Syy siihen että näitä palveluita on olemassa, on se että kaikilla on samat oikeudet elää, tehdä asioita ja olla osa yhteiskuntaa - näin ainakin pitäisi olla. 
Äsken mainitsemani asiat auttavat vammaisia ihmisiä arkisia asioita jotka muuten ei onnistuisi. Minä itse konttaisin jos minulla ei olisi kepit ja kodin ulkopuolelle ei olisi mitään asiaa ilman apuvälinettä.

Minä olen kuullut monta kertaa "Olisi niin helppoa mennä taksilla" tai "Kauppakassit on niin raskaita ettei niitä jaksaisi millään kantaa".

Käyttäisin mielelläni bussia jos matalalattiabusseihin pääsisi helposti sisään ja niitä menisi useammin. Kuljetuspalvelumatkoja minulla on rajoitettu määrä joten se olisi suuri helpotus jos pystyisin käyttämään julkisia liikennevälineitä rajattomasti. Taksikyydin omavastuu tietysti vaihtelee riippuen kunnasta, mutta se ei pidä paikkansa että saataisin kaikki palvelut ilmaiseksi.
Jos pystyisin kävellen kantamaan ostoskassini autoon niin jättäisin mielelläni "invapaikan" vapaaksi sitä enemmän tarvitseville.

Tuntuu hullulta että ihmiset pitävät sitä epäreiluna että yritetään saavuttaa mahdollisimman tasavertainen yhteiskunta, jossa kaikki voisivat kantaa oman kortensa kekoon.

Kisat lähenee ja jännitys nousee

Huomenna lennetään isolla porukalla Hollantiin missä järjestetään maailman suurimmat pyörätuolitanssikilpailut. Voin luvata että Suomen joukkue tuo tänäkin vuonna mitaleita kotiin, siitähän on tullut perinne.

Nyt Suomen pyörätuolitanssiliitolla on upouusi FB-sivu josta löytää uusimmat kuvat, tulokset kilpailuista ja muutenkin hyödyllistä tietoa joka koskee suomalaista pyörätuolitanssia.

Käykää tsekkaamassa ja tykkäämässä, sivut löytyy täältä. Linkkiä saa jakaa, jotta tämä laji nousisi ihmisten tietoisuuteen.

Mukavaa pääsiäistä kaikille lukijoille! :)

Vastauksia kysymyksiin

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille

Kysymyksiä ei tullut hirveän paljon, mutta niitä saa vielä lähettää jos jokin asia mietityttää. Yritän vastata suhteellisen pitkästi jotta nää vastaukset olisi milenkiintoisia.

Mikä oli lapsuuden haave ammattisi?

En muista että mulla olisi ollut sellaista pienenä. Aika nuorena kuitenkin kiinnostuin tekniikasta ja tietokoneista, siitä asti olen ollut varmaa että haluan että tietokone ja tekniikka on osa mun ammattia/työtä. Olen aina tykännyt ihmisten auttamisesta ja olen aina ollut sosiaalinen ja puhelias, joten asiakaspalveluammatit on lähellä sydäntäni.

Olin jossain vaiheessa menossa lukioon, mutta tulin siihen lopputulokseen että lukeminen ei ole mun vahva puoli. Olen erittäin tyytyväinen että menin kauppikseen, suosittelen kaikille jotka eivät löydä sopivaa linjaa amiksesta eikä lukeminen ole se vahvin alue.

Kauppis on myös hyvä pohja ajatelllen jatkokoulutusta, merkonomin papereilla sinulla on paljon mahdollisuuksia ja varmempi pohja jatkokoulutuksia ajatellen (ainakin samalla alalla).

Miten suhtaudut anonyymeihin ihmisiin, jotka haukkuvat sua esimerkiksi blogissa tai Ask.fm-sivustolla? :)

Jos ne ei osaa perustella mielipidettään millään tavalla, niin ne haukut menee toisesta korvasta sisään ja toisesta korvasta. En jaksa enkä viitti ottaa niistä stressiä, koska tiedän että suurin osa niistä haukuista on provosointia ja kertoo siitä että haukkujalla itsellään on paha olla ja purkaa sitä haukkumalla muita. Valitettavasti moni ottaa tällaiset itseensä ja siitä ei hyvää seuraa.

Jos ihmiset osaa perustella mielipidettän asiallisella tavalla, niin voin ottaa opiksi ja muuttaa tapojani jos koen sen tarpeelliseksi.

"Tuolin" hyvät ja huonot puolet? Onko sulle koskaan tullut semmosta ett haluisit olla kävelevä? Ootko koskaan katkeroitunut vammasi vuoksi?

Tässä tulee hyvät puolet:

• Saa käyttää hissiä ilman että tarvitsee olla huono omatunto siitä että olisi laiska
• Saa pysäköidä ilmaiseksi
• Voi keulia/keikkua tuolilla ilman että ope valittaa
• Kengät ei kulu
• Ihmiset väistää
• Aina oma tuoli perseen alla
• Voin hämmentää ihmisiä nousemalla seisomaan esim kaupassa 
• Haba kasvaa automaattisesti

... ja huonot puolet:

• Ei yllä niin korkealle
• Ihmiset ei huomaa tuolilaista (kävelee taaksepäin ja meinaa kaatua syliin)
• Ihmisten ennakkoluulot
• Työnantajien ennakkoluulot vaikeuttaa työmahdollisuuksia joissain tapauksissa
• Esteettömyys tai enemmänkin esteettömyyden puute rajoittaa liikkumista ja esimerkiksi se että ravintolaa joutuu valitsemaan sen mukaan mihin pääsee suht helposti.

Ei ole tullut, koska minulla on se etu-oikeus että pystyn kävelemään kepeillä ja se helpottaa monia asioita, mutta uskon että pystyisin tekemään samat asiat tuolista jos vain harjoittelisin.

En ole, koska oon nähnyt ja kokenut kuinka paljon mahdollisuuksia "meikäläisillä" on.


Kiitos kaikille kysymyksistä ja näihin kysymyksiin oli todella kiva ja mielenkiintoista vastata.

Runo sinulle

Sinä olet siellä pilven päällä,

toivon joka päivä että olisit täällä

Annoit mulle kaikki voimat,

ne mut tähän elämään toivat

Oot aina enkeli,

sä pelastit henkeni

Oon sulle äärettömän kiitollinen,

toivottavasti sä oot onnellinen

Nähdään joskus vielä,

toivottavasti odotat mua aina siellä.

<3

Tuloksia ja tuolin tuunamista

Tervepä terve!

Nyt on levätty rankan, mutta hauskan viikonlopun jälkeen.

SM-kisoista saatiin hopeata sekä vakiossa että lattareissa. Vaikka se vähän harmittaakin että me ei saatu kultaa, niin oon todella ylpeä meidän suorituksestamme ja se lämmittää mieltä tosi paljon kun kuulee ihmisiltä että kehitystä on tapahtunut viime vuoteen verrattuna. Pitää myös ottaa huomioon että nyt oli paljon enemmän tansseja kuin viime vuonna, tänä vuonna oli kaikki 10 tanssia ja viime vuonna oli vain 4...
Tästä on hyvä jatkaa kohta Hollannin kisoja.

Tänään kävin hakemassa paketin Matkahuollosta ja siellä oli ne kauan odotetut etupyörät ja uudet laakerit tuoliin.

Ostin samalla enemmän laakereita koska niitä tarvitse aina ja jos joku muu tarvii niin voi aina myydä eteenpäin. Nuo laakerit sopii kaikkiin etupyöriin.

Tilasin 100-milliset Powerslide  Infinity 2010 -eturenkaat, jotka ovat kovuudeltaan 85A. Mitä kovempi rengas sen paremmin se rullaa.
Laakerit ovat Powersliden Twincam ILQ-9.

Skatepro-verkkokaupasta löytyy hyvä valikoima pyöriä ja laakereita monissa eri hintaluokissa joten jokainen varmasti löytyy omalle kukkarolleen sopivat.

2 days to go!

Huomenta!

Nyt se alkaa olemaan lähellä, nimittäin ensimmäiset lajiliiton järjestämät viralliset SM-kisat. Jännitys tiivistyy ja sunnuntaina annetaan 110% tanssilattialla.

Kisat järjestetään Lohjan Kisakalliossa 23.3 klo 12 alkaen, katsojille ilmainen sisäänpääsy joten tulkaahan paikalle kannustamaan. Nimmareita kirjoitetaan ja yhteiskuvia voi ottaa niin kun suuressa maailmassa tehdään :D

Lopuksi vielä linkki eilen tehtyyn haastatteluun

Biisi joka kertoo elämästä

Haluan kiittää New Generation MCS:ää tästä biisistä. Huikean lahjakkaita poikia ja näistä tullaan varmasti kuulemaan vielä paljon tulevaisuudessä.

Käykää tykkäämässä porukan FB-sivusta ja heidät löytää myös Instagramista.

Pitääkö vammaisuutta salata?

Kirjoitin eilen muutaman työhakemuksen ja mietin edestakaisin tiettyä asiaa, että kirjoitanko vai enkö kirjoita sitä siihen hakemukseen.

Tämä asia ei ole mun mielestä mitenkään nolo tai sellainen asia jota tarvitsisi salata, mutta se voi vaikuttaa työn saantiin jos työnantajalla on ennakkoluuloja siitä mitä työtehtäviä pyörätuolilla liikkuva ihminen voi tehdä.

Tästä asiasta tekee vaikean se, että jos kerron niin siinä näkyy että en salaa sitä, mutta silloin se voi rajoittaa mahdollisuuksia saada töitä. Jos sen sijaan en kerro niin voi tulla pikku yllätys kun tulen työhaastatteluun.

Olen kuullut mielipiteitä sekä puolesta että vastaan ja en haluaisi salata mitään mutta toisaalta haluisin  hyvän mahdollisuuden saada töitä.

Jos olette yhtään lukenut mun blogia ja Askia niin tiedätte että haluan ja pyrin kovasti muuttamaan ihmisten asenteita pyörätuolin käyttäjiä ja muita vammaisia kohtaan. Työn hakeminen on oiva ja mielenkiintoinen haaste jonka eteen olen valmis tekemään töitä.

Mitä mieltä te olette tästä ja miten te toimisitte tässä tilanteessa? 

I am who I am

Morjesta taas!

Tänään sain kysymyksen Askiini: "jos sun vamma vois parantuu sun omasta tahdosta, haluisitko parantaa sen?"

Rupesin miettimään että jos pystyisin parantumaan tästä vammasta, niin se tuntuisi ihan siltä että menettäisin jotain, menettäisin ison osan itsestäni ja persoonastani.

Mun CP-vamma on "tuonut mukanaan" mahdollisuuden kokea sellaista mitä vammattomana en pystyisi/saisi kokea koskaan ja en todellakaan koe että olisin jäänyt mistään paitsi, vaikka teenkin tiettyjä asioita eri tavalla kuin normaalisti.

Oon aina ollut suht sujut mun vamman kaa ja se tunne on muuttunut ylpeydeksi nykyään. En häpee kertoa vammastani jos ihmiset kyselee ja kerron siitä mielelläni jos ihmiset haluu tietää enemmän ja jaksaa kuunnella.

Art on my skin

Nyt mulla on ollu tatska reilu kuukausi, otin tatskan ku täytin 20 eli 15.11. Otin tatskan Twin City Inkersilla ja tatuoijana oli Ulla-Maija Ylikoski, voin suositella lämpimästi koska työn jälki on tosi laadukasta.

Halusin tatskan joka kuvailee mun elämää ja asennetta elämään sekä muistuttaa mua mun rakkaasta kaksoisiskosta, joka kattoo meitä taivaalta <3 
Kaks sydäntä symboloi sitä että oon kaksonen, liekit symboloi voimaa ja kotka symboloi sitä että elämä jatkuu.

Olin miettinyt tatuointia aika monta vuotta jo, mutta ongelmana oli se että en keksinyt mikä kuvastaisi mun asennetta ja tapaa miten mä katson mun elämää.

Selailin nettiä monta viikkoa ja yritin löytää ideoita ja tämä tatska on yhdistetty eri elementeistä.

Suuri kiitos kuuluu Ullalle joka piirsi tämän lopullisen mallin ja lopputulos on loistava.

Palaillaan! :)

Upeita paitoja myynnissä!

Tervepä terve!

Jotkut teistä ovat varmasti nähneet kirkkaanpunaisen t-paidan missä on teksti: " Elämä ei ole pelkkää jaloilla tanssimista".

Nyt kuka tahansa teistä voi ostaa tämän omaksenne ja samalla tukea Suomen pyörätuolitanssiliiton toimintaa ja osoittaa vaikka koko maailmalle että se ei haittaa tippaakaan, vaikka elämä ei ole pelkkää jaloilla tanssimista! :)

Tästä voit tilata paitoja ja muista että paitoja on rajoitetusti, joten nopeat syövät hitaat!

Harrastus joka muutti elämäni

Terve taas! :)

Takana on kiireinen, mutta erittäin hauska ja antoisa viikonloppu johon kuului Tanssi Estoitta-pyörätuolitanssileiri ja pyörätuolitanssin SM-kisat. Voitettiin Hannan kanssa hopeeta, joten "hopee ei oo häpee!" :)

Ajattelin että tässä vaiheessa on hyvä kertoa vähän tarkemmin harrastuksestani, miten löysin pyörätuolitanssin ja miten tämä rakas harrastus on muuttanut elämäni.

Pyörätuolitanssia voi siis tanssia yksin, parin kanssa tai ryhmänä. Paritanssi jaetaan Duo- ja Combi-luokkiin. Duo-tanssissa molemmat tanssijat käyttävät pyörätuolia ja Combi-tanssissa toinen tanssijoista on kävelevä, eli ns. pystytanssija. Pyörätuolitanssi on kasvava laji Suomessa ja harrastajia löytyy mm Porvoosta, Helsingistä ja Kouvolasta.

En olisi muutama vuosi sitten uskonut että minusta tulee tanssija, mutta elämä on täynnä yllätyksiä!
Olin ysillä ja meillä oli teemapäivä koulussa (ihan tavallinen yläaste) ja teema oli vammaisuus. Siellä oli ihmisiä pitämässä luentoja ja sai kokeilla erilaisia vammaisurheilulajeja. Yksi näytöslajeista oli pyörätuolitanssi. Menin esityksen jälkeen juttelemaan nykyisten valmentajieni kanssa ja sovittiin että tuun kattomaan treenejä ja sillä tiellä oon vieläkin :) 

Tämän harrastuksen myötä olen huomannut että mikään ei ole mahdotonta ja "meidän porukassa" kukaan ei ole erilainen tai outo. Kukaan ei kysy että "mikä sulla on" tai vastaavaa koska se ei ole olennaista. Pääasia on tanssi ja liikkuminen musiikin tahtiin.

Tanssin myötä tapasin myös nykyisen tyttöystäväni Hannan, jonka kanssa olen tanssinut vajaa 2 vuotta. Kirjoitan lähiaikoina "meidän tarinamme" :)

Tästä tuli nyt aika pitkä mutta toivottavasti jaksoitte lukee :)

Minulta voi kysyä kysymyksiä Askissa
Tanssivideoita löytyy täältä

//Kalle

Elämä alkaa rullaamaan...

Tervetuloa uuteen blogiini, toivottavasti viihdytte :)Tässä blogissa aion kertoa arjestani, harrastuksistani ja kaikesta muusta josta haluan kertoa teille. Jos te olette ovelia niin te ehkä tajusitte blogin nimestä että oon pyörätuolissa, mutta haluan tämän blogin avulla näyttää ja kertoa teille että rajoitteet ovat vain omassa päässä. 
Pärjää tosi pitkälle sillä että keskittyy siihen mitä on ja mitä pystyy tekemään eikä murehdi sitä mitä ei ole tai ei pysty jostain syystä tekemään! :) 
 Kerron seuraavaksi hieman tarkemmin miksi olen pyörätuolissa ja elämäni alkumetreistä: 


Mä ja mun kaksoissisko synnyimme 3 kuukatta ennen laskettua aikaa. Olin syntyessäni 37 senttimetriä pitkä ja painoin 1040 grammaa. Kaksoissiskoni oli samanpituinen mutta paino 1050 grammaa. Kaksoissiskoni voimat ei riittäny kamppailussa eloon jäämisessä ja hän kuoli 17 tuntia syntymän jälkeen... R.I.P Lisa! <3


Minä sain vain muutaman päivän ikäisenä aivoverenvuodon joka johti siihen että minulla on sairaus nimeltä Diplegia Spastica, joka tunnetaan myös nimellä CP-vamma. Pystyn kävelemään kepeillä ja rollaattorilla, mutta käytän tuolia koulussa, kaunpungilla ja mussa paikoissa jossa on pitkät välimatkat, koska käveleminen on hidasta ja aika raskasta. 

Kopioitu Suomen CP-liiton sivuilta:
Diplegian osuus on noin 50 - 60% kaikista CP-oireistoista. Diplegia on yleensä spastinen ja liikkeiden vaikeus painottuu molempiin alaraajoihin, mutta usein myös yläraajojen toiminnassa on vaihtelevan asteisesti vaikeuksia.
Tärkeimmät liitännäisongelmat ovat toiminnallisen näönkäytön vaikeudet, kehon hahmottamisen vaikeudet sekä oppimisen erityisvaikeudet, aivovaurion sijainnista riippuen mukana voi olla myös lihasjänteyden vaihtelua ja pakkoliikkeisyyttä.
Haluan vielä muistuttaa että CP-vamma ja kehitysvamma EI ole sama asia! 

Toivottavasti tykkäsitte mun ekasta postaukesta ja jos heräs kysymyksiä, niin kysykää vaikka Askissa

Lopuksi vielä muutama kuva vuosien varrelta :)

//Kalle