Tuesday, September 10, 2013

Elämä alkaa rullaamaan...

Tervetuloa uuteen blogiini, toivottavasti viihdytte :)Tässä blogissa aion kertoa arjestani, harrastuksistani ja kaikesta muusta josta haluan kertoa teille. Jos te olette ovelia niin te ehkä tajusitte blogin nimestä että oon pyörätuolissa, mutta haluan tämän blogin avulla näyttää ja kertoa teille että rajoitteet ovat vain omassa päässä. 
Pärjää tosi pitkälle sillä että keskittyy siihen mitä on ja mitä pystyy tekemään eikä murehdi sitä mitä ei ole tai ei pysty jostain syystä tekemään! :) 
 Kerron seuraavaksi hieman tarkemmin miksi olen pyörätuolissa ja elämäni alkumetreistä: 


Mä ja mun kaksoissisko synnyimme 3 kuukatta ennen laskettua aikaa. Olin syntyessäni 37 senttimetriä pitkä ja painoin 1040 grammaa. Kaksoissiskoni oli samanpituinen mutta paino 1050 grammaa. Kaksoissiskoni voimat ei riittäny kamppailussa eloon jäämisessä ja hän kuoli 17 tuntia syntymän jälkeen... R.I.P Lisa! <3


Minä sain vain muutaman päivän ikäisenä aivoverenvuodon joka johti siihen että minulla on sairaus nimeltä Diplegia Spastica, joka tunnetaan myös nimellä CP-vamma. Pystyn kävelemään kepeillä ja rollaattorilla, mutta käytän tuolia koulussa, kaunpungilla ja mussa paikoissa jossa on pitkät välimatkat, koska käveleminen on hidasta ja aika raskasta. 


Kopioitu Suomen CP-liiton sivuilta:

Diplegian osuus on noin 50 - 60% kaikista CP-oireistoista. Diplegia on yleensä spastinen ja liikkeiden vaikeus painottuu molempiin alaraajoihin, mutta usein myös yläraajojen toiminnassa on vaihtelevan asteisesti vaikeuksia.
Tärkeimmät liitännäisongelmat ovat toiminnallisen näönkäytön vaikeudet, kehon hahmottamisen vaikeudet sekä oppimisen erityisvaikeudet, aivovaurion sijainnista riippuen mukana voi olla myös lihasjänteyden vaihtelua ja pakkoliikkeisyyttä.
Haluan vielä muistuttaa että CP-vamma ja kehitysvamma EI ole sama asia! 

Toivottavasti tykkäsitte mun ekasta postaukesta ja jos heräs kysymyksiä, niin kysykää vaikka Askissa


Lopuksi vielä muutama kuva vuosien varrelta :)








//Kalle

5 comments:

  1. Asenneteksti! :)

    Mä synnyin kans 3 kuukautta liian aikasin (rv. 25+4) ja muistoksi tuli lievä oikeanpuoleinen hemipleigia (hemiplegia spastica eli CP-vamma) ja sen lisäks krooninen astmankaltainen keuhkotauti. Ennusteet olivat suhteellisen synkät eli mun ei olis pitänyt selvitä hengissä tai oppia ikinä kävelemään, mutta ennusteet on tehty kumottavaksi. :D Nykyään talsin vähän omalla tavallani ja henki pihisee suhteellisen mukavasti. ;)

    Nykysin menee suhteellisen hyvin, 24 -vuotta ikää mitaris ja opiskelen Turun ammattikorkeakoulussa journalismia. :) Unelmat on tehty toteutettaviksi! Haluun tulevalla urallani erityisesti antaa ääneni ihmisille, jotka eivät siihen mahdollisuutta saa ja edistää oikeudenmukaisuutta/tasa-arvoa. :)

    Erityisesti mua ärsyttää, että vammaisiin tai muutenkin "kaltaisiini" liittyy liian paljon vääriä enakkoluuloja. :( Ennakkoluuloja ei varmasti koskaan saa täysin kytkettyä pois, mutta ihan jokainen ihminen voi vaikuttaa positiivisesti siihen, että ennakkoluuloja saadaan edes vähän pois. :) Sunlaisia ihmisiä ja samanlaisia blogeja pitäisi saada ehdottomasti lisää. :)

    Pidä toi asenne!! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paljon ja on kiva saada positiivista palautetta. Näinhän se on ja tällä blogilla haluan tuoda vastauksia ihmisten kysymyksiin ja ihmettelyn aiheisiin, ja sillä tavalla vähentää ennakkoluuloja.

      Sullakin on mielenkiintoinen ja hyvä blogi, jatka säkin samaan malliin :)

      Delete
    2. Kiitos! :) Positiivista palautetta on mukava antaa!

      Ihmiset keskittyvät liikaa blogeja lukiessaan etsimään blogista ja bloggaajasta mahdollisia virheitä, joista on ihan pakko päästä huomauttamaan. Mun mielestä se on ilkeää ja kertoo paljon enemmän kommentoijasta kuin kommentin vastaanottajasta. :) Oon mukana semmosessa kampanjassa kuin "Kommentti jättää jälkensä", jonka avulla yritetään parantaa Internet-keskustelua rakentavampaan suuntaan. Mäkin oon saanut kuulla ivallisia kommentteja vammaisuudestani (tai ylipäätään siitä, että puhun asiasta avoimesti) tai siitä, että opiskelen journalistiksi ja mun mielestä kenenkään ei semmosta törkypuhetta tarvitse kestää! Jos on jotain sanottavaa, niin sanoo sitten asiallisesti tai on kokonaan hiljaa! :)

      Delete