Tänään sain kysymyksen Askiini: "jos sun vamma vois parantuu sun omasta tahdosta, haluisitko parantaa sen?"
Rupesin miettimään että jos pystyisin parantumaan tästä vammasta, niin se tuntuisi ihan siltä että menettäisin jotain, menettäisin ison osan itsestäni ja persoonastani.
Mun CP-vamma on "tuonut mukanaan" mahdollisuuden kokea sellaista mitä vammattomana en pystyisi/saisi kokea koskaan ja en todellakaan koe että olisin jäänyt mistään paitsi, vaikka teenkin tiettyjä asioita eri tavalla kuin normaalisti.
Oon aina ollut suht sujut mun vamman kaa ja se tunne on muuttunut ylpeydeksi nykyään. En häpee kertoa vammastani jos ihmiset kyselee ja kerron siitä mielelläni jos ihmiset haluu tietää enemmän ja jaksaa kuunnella.
No comments:
Post a Comment