Love of my life

Moi taas!

Nyt tulee se postaus mitä olette varmaan kauan jo odottaneet :) Kerron mun ja Hannan tarinan :)

Suomen pyörätuolitanssiliitto järjesti pyörätuolitanssileirin Pajulahdessa syksyllä 2010. Hanna oli siellä myös ja sanottiin suurinpiirtein vaan moi ja kyseltiin nyt tällaisia yleisiä kysymyksiä mitä nyt kysytään kun tapaa vieraan ihmisen ensimmäistä kertaa, että mitä opiskelet ja mistä oot kotoisin ja tällaista. Ajattelin siinä kohtaa että Hanna vaikuttaa mukavalta ja sosiaaliselta, mutta siinä kohtaa ei herännyt mitään voimakkaampia tunteita.

Kuukausia meni ja sitten huomasin että oli tullut kaveripyyntö FB:ssä ja tunnistin tytön ja ajattelin: "Ai jaa, kiva että lisäsi mut kaveriks, uudet tuttavuudet on aina kivoja". Kävi ilmi että Hanna oli etsinyt mua Facesta jo jonkin aikaa, mut mulla on salainen profiili, mutta meillä oli joku yhteinen kaveri joten se löysi mut sen kautta. Hanna lisäsi mut fb-kaveriks huhtikuussa 2011. Ruvettiin puhumaan faces ja huomattiin molemmat, että meillä on paljon yhteistä ja alussa juteltiinkin paljon omista kokemuksistamme, koska meillä molemmilla on sama vamma, Hannalla tosin vähän lievempi.

Kuulostaa jännältä mutta uskalsin puhua Hannalle mistä vaan, eikä tullut sellainen fiilis että uskallanko nyt kysyä tai kertoo tätä juttuu. Eikä oo vieläkään tullu sellaista fiilistä koskaan Hannan kaa.

Juteltiin joka päivä ja melkein koko ajan joko facessa, mesessä tai Fringissä ja jossain vaiheessa huomasin että "hei, tää on kyl jotain muuta ku pelkkä kaverisuhde". Houkuttelin Hannan tanssileirille Porvooseen kesäkuussa 2011 ja siitä se sit lähti <3

Hanna tuli ensimmäistä kertaa meille yöksi elokuussa 2011, koska Helsingissä järjestettiin pyörätuolitanssileiri ja Hesaan on paljon lyhyempi matka Porvoosta kun Tampereelta.

Yksi jännä juttu meidän suhteessa on se että vasta sen jälkeen kun Hanna oli ollut meillä yötä niin ruvettiin puhumaan puhelimessa :D

Syyskuussa 2011 oli SM-kisat Pajulahdessa ja jotenkin se paikka sai ihan uuden merkityksen, koska sieltähän kaikki periaatteessa alkoi vaikka me ei tiedetty sitä. En osallistunut vielä tässä Hannan kanssa SM-kilpailuihin, koska oltiin tanssittu niin vähän yhdessä.

Päätettiin joulukuussa 2011 Hannan kanssa että osallistutaan Hollannin avoimiin pyörätuolitanssikilpailuihin, jotka järjestettiin maaliskuussa 2012. Päätös oli todella merkittävä ja rohkea, koska Hanna ei ollut tanssinut duo-tanssia melkein yhtään ja aikaa kisoihin oli noin 3 kuukautta. Siitä alkoikin intensiivinen treenaaminen ja tulosta syntyi aika huimaa tahtia. Välillä meinasi usko loppua, mutta toistemme ja valmentajiemme tuella löysimme uutta intoa ja voimaa.

Hollannin kisat oli kyllä yksi elämäni hienoimmista kokemuksista ja nostan hattua Hannalle että uskalsi lähteä mukaan maailman suurimpaan pyörätuolitanssikilpailuun kolmen kuukauden harjoittelun jälkeen! Meidän tuloksemme oli 7. sija ja kuusi parasta paria pääsee finaaliin, joten todellakin onnistuttiin ja ylitimme itsemme, vaikka ensimmäinen fiilis oli pieni pettymys siitä että finaalipaikka jäi noin pienestä kiinni.

Viime vuoden Hollannin kisojen jälkeen olemme treenanneet säännöllisesti ja plakkarissa on tällä hetkellä yksi SM-kulta, Hollannista yksi pronssi sekä yksi 4. sija. Tuorein mitali on hopeinen tämän vuoden SM-kisoista, jotka järjestettiin viime viikonloppuna (22.9.) Lohjan Kisakalliossa.

Tanssiminen Hannan kanssa on helppoa, koska se tunnelataus ja fiilis tulee automaattisesti, eikä tarvitse esittää.

Vaikka joskus tulee erimielisyyksiä, niin olen huomannut että puhumalla kumppanilleen selviää mistä vaan.

Still going strong <3

Harrastus joka muutti elämäni

Terve taas! :)

Takana on kiireinen, mutta erittäin hauska ja antoisa viikonloppu johon kuului Tanssi Estoitta-pyörätuolitanssileiri ja pyörätuolitanssin SM-kisat. Voitettiin Hannan kanssa hopeeta, joten "hopee ei oo häpee!" :)

Ajattelin että tässä vaiheessa on hyvä kertoa vähän tarkemmin harrastuksestani, miten löysin pyörätuolitanssin ja miten tämä rakas harrastus on muuttanut elämäni.

Pyörätuolitanssia voi siis tanssia yksin, parin kanssa tai ryhmänä. Paritanssi jaetaan Duo- ja Combi-luokkiin. Duo-tanssissa molemmat tanssijat käyttävät pyörätuolia ja Combi-tanssissa toinen tanssijoista on kävelevä, eli ns. pystytanssija. Pyörätuolitanssi on kasvava laji Suomessa ja harrastajia löytyy mm Porvoosta, Helsingistä ja Kouvolasta.

En olisi muutama vuosi sitten uskonut että minusta tulee tanssija, mutta elämä on täynnä yllätyksiä!
Olin ysillä ja meillä oli teemapäivä koulussa (ihan tavallinen yläaste) ja teema oli vammaisuus. Siellä oli ihmisiä pitämässä luentoja ja sai kokeilla erilaisia vammaisurheilulajeja. Yksi näytöslajeista oli pyörätuolitanssi. Menin esityksen jälkeen juttelemaan nykyisten valmentajieni kanssa ja sovittiin että tuun kattomaan treenejä ja sillä tiellä oon vieläkin :) 

Tämän harrastuksen myötä olen huomannut että mikään ei ole mahdotonta ja "meidän porukassa" kukaan ei ole erilainen tai outo. Kukaan ei kysy että "mikä sulla on" tai vastaavaa koska se ei ole olennaista. Pääasia on tanssi ja liikkuminen musiikin tahtiin.

Tanssin myötä tapasin myös nykyisen tyttöystäväni Hannan, jonka kanssa olen tanssinut vajaa 2 vuotta. Kirjoitan lähiaikoina "meidän tarinamme" :)

Tästä tuli nyt aika pitkä mutta toivottavasti jaksoitte lukee :)

Minulta voi kysyä kysymyksiä Askissa
Tanssivideoita löytyy täältä

//Kalle

Uusi viikko, uudet haasteet

Moikka!

Tänään on taas maanantai ja ei ois mitenkään jaksanu raahautua kouluun... Mutta jos kattoo viikkoa positiivisesti niin keskiviikkona on viimeiset treenit ennen SM-kisoja. Jos ette vielä tiedä mitä harrastan niin harrastan pyörätuolitanssia :) Kirjoitan joskus pidemmän postauksen tanssista.

Perjantaina alkaa jokavuotinen Tanssi Estoitta-leiri Lohjan Kisakalliossa ja sunnuntaina järjestetään SM-kisat samassa paikassa. Lisätietoja saatte tästä.

Lopuksi voisin vielä laittaa linkin missä näette minkälaista pt-tanssi on :) https://www.youtube.com/watch?v=WsqlaZy79TI

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! :)

Kisat lähestyy!

Tänään alkaa hurja treeniviikonloppu ja loppurutistus ennen pyörätuolitanssin SM-kisoja! Treenit tänään, lauantaina ja sunnuntaina, huh huh.... mut onneks se on kivaa! :)

SM-kisat järjestetään ensi viikon sunnuntaina Lohjan Kisakalliossa, eli jos teillä ei oo muuta tekemistä niin sinne vaan katsomaan ja kannustamaan! :)

Nyt meen tyttöystävää vastaan bussi-asemalle :)

Hyvää ja aktiivista viikonloppua kaikille tasapuolisesti! :)

//Kalle

Elämä alkaa rullaamaan...

Tervetuloa uuteen blogiini, toivottavasti viihdytte :)Tässä blogissa aion kertoa arjestani, harrastuksistani ja kaikesta muusta josta haluan kertoa teille. Jos te olette ovelia niin te ehkä tajusitte blogin nimestä että oon pyörätuolissa, mutta haluan tämän blogin avulla näyttää ja kertoa teille että rajoitteet ovat vain omassa päässä. 
Pärjää tosi pitkälle sillä että keskittyy siihen mitä on ja mitä pystyy tekemään eikä murehdi sitä mitä ei ole tai ei pysty jostain syystä tekemään! :) 
 Kerron seuraavaksi hieman tarkemmin miksi olen pyörätuolissa ja elämäni alkumetreistä: 


Mä ja mun kaksoissisko synnyimme 3 kuukatta ennen laskettua aikaa. Olin syntyessäni 37 senttimetriä pitkä ja painoin 1040 grammaa. Kaksoissiskoni oli samanpituinen mutta paino 1050 grammaa. Kaksoissiskoni voimat ei riittäny kamppailussa eloon jäämisessä ja hän kuoli 17 tuntia syntymän jälkeen... R.I.P Lisa! <3


Minä sain vain muutaman päivän ikäisenä aivoverenvuodon joka johti siihen että minulla on sairaus nimeltä Diplegia Spastica, joka tunnetaan myös nimellä CP-vamma. Pystyn kävelemään kepeillä ja rollaattorilla, mutta käytän tuolia koulussa, kaunpungilla ja mussa paikoissa jossa on pitkät välimatkat, koska käveleminen on hidasta ja aika raskasta. 

Kopioitu Suomen CP-liiton sivuilta:
Diplegian osuus on noin 50 - 60% kaikista CP-oireistoista. Diplegia on yleensä spastinen ja liikkeiden vaikeus painottuu molempiin alaraajoihin, mutta usein myös yläraajojen toiminnassa on vaihtelevan asteisesti vaikeuksia.
Tärkeimmät liitännäisongelmat ovat toiminnallisen näönkäytön vaikeudet, kehon hahmottamisen vaikeudet sekä oppimisen erityisvaikeudet, aivovaurion sijainnista riippuen mukana voi olla myös lihasjänteyden vaihtelua ja pakkoliikkeisyyttä.
Haluan vielä muistuttaa että CP-vamma ja kehitysvamma EI ole sama asia! 

Toivottavasti tykkäsitte mun ekasta postaukesta ja jos heräs kysymyksiä, niin kysykää vaikka Askissa

Lopuksi vielä muutama kuva vuosien varrelta :)

//Kalle