Onko tasavertaisuus etuoikeus?

Se on fakta että vammaisilla ihmisillä on tiettyjä palveluita mitä ne saa käyttää vammansa takia. Nämä ovat esimerkiksi kuljetuspalvelut, apuvälineet, pyörätuolivessat ja erikseen merkityt pysäköintiruudut. Syy siihen että näitä palveluita on olemassa, on se että kaikilla on samat oikeudet elää, tehdä asioita ja olla osa yhteiskuntaa - näin ainakin pitäisi olla. 
Äsken mainitsemani asiat auttavat vammaisia ihmisiä arkisia asioita jotka muuten ei onnistuisi. Minä itse konttaisin jos minulla ei olisi kepit ja kodin ulkopuolelle ei olisi mitään asiaa ilman apuvälinettä.

Minä olen kuullut monta kertaa "Olisi niin helppoa mennä taksilla" tai "Kauppakassit on niin raskaita ettei niitä jaksaisi millään kantaa".

Käyttäisin mielelläni bussia jos matalalattiabusseihin pääsisi helposti sisään ja niitä menisi useammin. Kuljetuspalvelumatkoja minulla on rajoitettu määrä joten se olisi suuri helpotus jos pystyisin käyttämään julkisia liikennevälineitä rajattomasti. Taksikyydin omavastuu tietysti vaihtelee riippuen kunnasta, mutta se ei pidä paikkansa että saataisin kaikki palvelut ilmaiseksi.
Jos pystyisin kävellen kantamaan ostoskassini autoon niin jättäisin mielelläni "invapaikan" vapaaksi sitä enemmän tarvitseville.

Tuntuu hullulta että ihmiset pitävät sitä epäreiluna että yritetään saavuttaa mahdollisimman tasavertainen yhteiskunta, jossa kaikki voisivat kantaa oman kortensa kekoon.

Työtä ja treeniä

Morjesta vaan!

Sain viime viikolla töitä puhelinmyyjänä joten ihan mukavaa että saa vähän rahaa kerättyä. Hyvä puoli tuossa työssä on se työajat saa sumplittua hyvin koulun kaa. Kesällä olisi tarkoitus tehdä töitä siellä täyspäiväisesti.

Hollannin matka lähenee kovaa vauhtia ja treenit lisäntyy myös sen mukaan. Treenien lisäksi käytiin Wendareiden kanssa vetämässä keikka Vammaismessuilla Tuusulassa. Monelle pyörätuolitanssi oli aivan tuntematon laji ja oli mukava nähdä kuinka iloisia ihmiset olivat kun näkivät meidän tansseja. Erityisen palkitsevaa on se että pariskunnat jotka ovat menettäneet toivonsa tanssin suhteen kun toinen osapuoli on vammautunut, huomaa että edelleen voi jatkaa tanssimista vaikka toisen jalat on vaihtunut pyöriin. 

Sunnuntaina treenattiin kovaa Hollantia varten. Vaikka 5 tuntia vaikuttaa pitkältä ajalta niin se on itse asiassa tosi lyhyt aika kun treenattavana on 10 tanssia ja kaikkia tansseja ei voi vetää ihan putkeen 5 tunnin ajan.

Lihaksia ja leimaa

Moro moro!

Huomenna mulla on vapaa päivä koulusta, mutta päivä on silti täynnä actionia, joka on ihan hyvä asia että ei jää kotiin laiskottelemaan.

Aamulla meen salille uutta ennätystä yrittämään. Viime viikon puntti meni vähän "penkin alle" sairastelun takia, mutta lähitulevaisuudessa pitäisi 7000 kg mennä rikki. Se  voi kuulostaa isolta määrältä, mutta siihen sisältyy koko treeniohjelman painot. Painoja lisätään sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Vain 5 kilon lisäys johonkin laitteeseen voi kasvattaa kokonaissummaa aika merkittävästi. Jos tekee esimerkiksi 3 sarjaa jossa on 15 toistoa niin se tekee 225 kilon muutoksen.

Päivällä pitäis vähän kattoo kouluhommia, saa nähdä että pystynkö ottamaan itseäni niskasta kiinni. No se on huomisen murhe se.

Illalla meen korjauttamaan tatuointini, koska se on hiukan haalistunut. Onneksi menee takuuseen koska tietääkseni haalistuminen on aika yleistä varsinkin kun kyse väritatskasta. 

Kasvatus vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä

Tuli tässä mietittyä elämää ja sen kehitystä. Mun vanhemmat teki tosi paljon sen eteen että mulla oli mahdollisimman hyvä lapsuus ja ne tekee edelleen paljon mun vuoksi. Mun vanhemmat on saanut mut uskomaan itseeni ja kokeilemaan erilaisia juttuja. 

Tähän on varmasti vaikuttanut se että mua ei oo haluttu kasvattaa mitenkään eri tavalla ku mun isosiskoa (jolla ei ole mitään vammaa) eikä suojella mitenkään erityisesti vaikka mulla on CP-vamma. 

Moni vanhempi suojelee vammaisia lapsia liikaa ja sitten niistä tulee sellaisia jotka ovat riippuvaisia avustajista, vaikka kaikki johtuu siitä että ne ei ole saanut mahdollisuuden tehdä itse. En mitenkään hauku tai tuomitse avustajia, koska minullakin on ollut kouluavustaja peruskoulussa.

Pitäisi kuitenkin antaa lapselle mahdollisuuden yrittää tehdä itse, vaikka tämä vaatii aikaa ja hyvää kärsivällisyyttä vanhemmilta ja muilta läheisiltä.
Lapsi huomaa myös itse että oppii asioita ja tämä luultavasti lisää lapsen motivaatiota ja itseluottamusta.

En varmaan vieläkään osaisi esimerkiksi qpukea vaatteita päälle jos äiti ja isä olisi aina auttanut mua. Nyt osaan arvostaa sitä miten ne on kasvattanut mua. 

Muistakaa että tekemällä oppii! :)

Elämä alkaa rullaamaan...

Tervetuloa uuteen blogiini, toivottavasti viihdytte :)Tässä blogissa aion kertoa arjestani, harrastuksistani ja kaikesta muusta josta haluan kertoa teille. Jos te olette ovelia niin te ehkä tajusitte blogin nimestä että oon pyörätuolissa, mutta haluan tämän blogin avulla näyttää ja kertoa teille että rajoitteet ovat vain omassa päässä. 
Pärjää tosi pitkälle sillä että keskittyy siihen mitä on ja mitä pystyy tekemään eikä murehdi sitä mitä ei ole tai ei pysty jostain syystä tekemään! :) 
 Kerron seuraavaksi hieman tarkemmin miksi olen pyörätuolissa ja elämäni alkumetreistä: 


Mä ja mun kaksoissisko synnyimme 3 kuukatta ennen laskettua aikaa. Olin syntyessäni 37 senttimetriä pitkä ja painoin 1040 grammaa. Kaksoissiskoni oli samanpituinen mutta paino 1050 grammaa. Kaksoissiskoni voimat ei riittäny kamppailussa eloon jäämisessä ja hän kuoli 17 tuntia syntymän jälkeen... R.I.P Lisa! <3


Minä sain vain muutaman päivän ikäisenä aivoverenvuodon joka johti siihen että minulla on sairaus nimeltä Diplegia Spastica, joka tunnetaan myös nimellä CP-vamma. Pystyn kävelemään kepeillä ja rollaattorilla, mutta käytän tuolia koulussa, kaunpungilla ja mussa paikoissa jossa on pitkät välimatkat, koska käveleminen on hidasta ja aika raskasta. 

Kopioitu Suomen CP-liiton sivuilta:
Diplegian osuus on noin 50 - 60% kaikista CP-oireistoista. Diplegia on yleensä spastinen ja liikkeiden vaikeus painottuu molempiin alaraajoihin, mutta usein myös yläraajojen toiminnassa on vaihtelevan asteisesti vaikeuksia.
Tärkeimmät liitännäisongelmat ovat toiminnallisen näönkäytön vaikeudet, kehon hahmottamisen vaikeudet sekä oppimisen erityisvaikeudet, aivovaurion sijainnista riippuen mukana voi olla myös lihasjänteyden vaihtelua ja pakkoliikkeisyyttä.
Haluan vielä muistuttaa että CP-vamma ja kehitysvamma EI ole sama asia! 

Toivottavasti tykkäsitte mun ekasta postaukesta ja jos heräs kysymyksiä, niin kysykää vaikka Askissa

Lopuksi vielä muutama kuva vuosien varrelta :)

//Kalle