Nyt mulla on ollu tatska reilu kuukausi, otin tatskan ku täytin 20 eli 15.11. Otin tatskan Twin City Inkersilla ja tatuoijana oli Ulla-Maija Ylikoski, voin suositella lämpimästi koska työn jälki on tosi laadukasta. Halusin tatskan joka kuvailee mun elämää ja asennetta elämään sekä muistuttaa mua mun rakkaasta kaksoisiskosta, joka kattoo meitä taivaalta <3 Kaks sydäntä symboloi sitä että oon kaksonen, liekit symboloi voimaa ja kotka symboloi sitä että elämä jatkuu. Olin miettinyt tatuointia aika monta vuotta jo, mutta ongelmana oli se että en keksinyt mikä kuvastaisi mun asennetta ja tapaa miten mä katson mun elämää. Selailin nettiä monta viikkoa ja yritin löytää ideoita ja tämä tatska on yhdistetty eri elementeistä. Suuri kiitos kuuluu Ullalle joka piirsi tämän lopullisen mallin ja lopputulos on loistava.
Pyörätuolitanssiseura Wendarit järjestää vuosittaisen joulumatinean Porvoon Kokonhallissa 1.12.2013! Lisätietoja alla olevasta kuvasta :) TERVETULOA :)
Tervepä terve!
Jotkut teistä ovat varmasti nähneet kirkkaanpunaisen t-paidan missä on teksti: " Elämä ei ole pelkkää jaloilla tanssimista".
Nyt kuka tahansa teistä voi ostaa tämän omaksenne ja samalla tukea Suomen pyörätuolitanssiliiton toimintaa ja osoittaa vaikka koko maailmalle että se ei haittaa tippaakaan, vaikka elämä ei ole pelkkää jaloilla tanssimista! :) Tästä voit tilata paitoja ja muista että paitoja on rajoitetusti, joten nopeat syövät hitaat!
Moi taas! Oon tässä jonkin aikaa miettiny että miks kouluhommat vaan kasaantuu ja tuntuu siltä ettei saa mitään tehtyä... Tulin siihen lopputulokseen että se johtuu vain ja ainoastaan siitä ettei ota itseään niskasta kiinni. Se aina ollut vaikea asia mulle, varsinkin silloin kun yritän tehä kouluhommia kotona. Tein päätöksen tällä viikolla että tuun tänään kouluun vaikka ei varsinaisesti ollu tunteja. Ajattelin että teen jonkun jutun valmiiks tämän päivän aikana ja minähän onnistuin siinä! Syy siihen että saan hommat paremmin koulussa on varmaan se että täällä ei ole hirveesti muuta tekemistä. Palautin kaikki työharjoitteluun liittyvät paperit ja nyt odotellaan sitten opintopisteitä ja palkkaa :) Hanna tulee jo tänään meille, koska huomenna mulla on vapaa päivä. Mennään huomenna illalla katsomaan Dark Tranquillitya ja Omnium Gatherumia Tavastialle! Kyseessä on mun ja Hannan ensimmäinen klubikeikka ja odotan sitä todella paljon! \m/ Dark Tranquillity
Omnium Gatherum
Viikonlopun kruunaa tanssitreenit sunnuntaina eli todella mukava viikonloppu tulossa :) Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille tasapuolisesti :) //Kalle
Morjesta! Tällä viikolla on ollu kaikkea mahdollista, niin en oo oikein kerinny kirjoittamaan tänne. Mut loppuviikko on ollu täynnä tanssin huumaa. Torstaina esiinnyttiin Wendareiden kanssa vanhusten viikon tanssijaisissa. Porukka oli liekeissä ja oli todellakin hyvä kannustus. Gangnam Style kruunasi esiintymisen. Illalla oli vielä treenit ja käytiin läpi päivän esiintymistä ja treenattiin sunnuntain esiintymistä varten. Perjantaina Hanna tuli meille ja kokeiltiin muun muassa Cha-chata treeneissä ja treenattiin tietysti sunnuntaita varten. Lauantaina treenattiin lisää ja treenien jälkeen tultiin tänne Tinjalle ja täällä on sikakovat invabileet! :D Mentiin ulos kuvaamaan ja niitä kuvia näkyy tämän postauksen lopussa :) Huomenna mennään sitten esiintymään porvoolaisen tanssiseura Telluksen tanssikilpailuihin esiintymään, eli peukut ja varpaat pystyyn! Kyselkää kysymyksiä Askissa :) Peace! :) //Kalle
Tällä videolla haluan tuoda esille sen että mikään ei ole mahdotonta! Oma pää rajoittaa enemmän kuin mikään muu. Aaron Fotheringham on yksi mun suurimmista inspiraation lähteistä :)
Nyt
tulee se postaus mitä olette varmaan kauan jo odottaneet :) Kerron
mun ja Hannan tarinan :)
Suomen
pyörätuolitanssiliitto järjesti pyörätuolitanssileirin
Pajulahdessa syksyllä 2010. Hanna oli siellä myös ja sanottiin
suurinpiirtein vaan moi ja kyseltiin nyt tällaisia yleisiä
kysymyksiä mitä nyt kysytään kun tapaa vieraan ihmisen
ensimmäistä kertaa, että mitä opiskelet ja mistä oot kotoisin ja
tällaista. Ajattelin siinä kohtaa että Hanna vaikuttaa mukavalta
ja sosiaaliselta, mutta siinä kohtaa ei herännyt mitään
voimakkaampia tunteita.
Kuukausia
meni ja sitten huomasin että oli tullut kaveripyyntö FB:ssä ja
tunnistin tytön ja ajattelin: "Ai jaa, kiva että lisäsi mut
kaveriks, uudet tuttavuudet on aina kivoja". Kävi ilmi että
Hanna oli etsinyt mua Facesta jo jonkin aikaa, mut mulla on salainen
profiili, mutta meillä oli joku yhteinen kaveri joten se löysi mut
sen kautta. Hanna lisäsi mut fb-kaveriks huhtikuussa 2011.
Ruvettiin puhumaan faces ja huomattiin molemmat, että meillä on
paljon yhteistä ja alussa juteltiinkin paljon omista
kokemuksistamme, koska meillä molemmilla on sama vamma, Hannalla
tosin vähän lievempi.
Kuulostaa
jännältä mutta uskalsin puhua Hannalle mistä vaan, eikä tullut
sellainen fiilis että uskallanko nyt kysyä tai kertoo tätä
juttuu. Eikä oo vieläkään tullu sellaista fiilistä koskaan
Hannan kaa.
Juteltiin
joka päivä ja melkein koko ajan joko facessa, mesessä tai
Fringissä ja jossain vaiheessa huomasin että "hei, tää on
kyl jotain muuta ku pelkkä kaverisuhde". Houkuttelin Hannan
tanssileirille Porvooseen kesäkuussa 2011 ja siitä se sit lähti <3
Hanna
tuli ensimmäistä kertaa meille yöksi elokuussa 2011, koska
Helsingissä järjestettiin pyörätuolitanssileiri ja Hesaan on
paljon lyhyempi matka Porvoosta kun Tampereelta.
Yksi
jännä juttu meidän suhteessa on se että vasta sen jälkeen kun
Hanna oli ollut meillä yötä niin ruvettiin puhumaan puhelimessa :D
Syyskuussa
2011 oli SM-kisat Pajulahdessa ja jotenkin se paikka sai ihan uuden
merkityksen, koska sieltähän kaikki periaatteessa alkoi vaikka me
ei tiedetty sitä. En osallistunut vielä tässä Hannan kanssa
SM-kilpailuihin, koska oltiin tanssittu niin vähän yhdessä.
Päätettiin
joulukuussa 2011 Hannan kanssa että osallistutaan Hollannin avoimiin
pyörätuolitanssikilpailuihin, jotka järjestettiin maaliskuussa
2012. Päätös oli todella merkittävä ja rohkea, koska Hanna ei
ollut tanssinut duo-tanssia melkein yhtään ja aikaa kisoihin oli
noin 3 kuukautta. Siitä alkoikin intensiivinen treenaaminen ja
tulosta syntyi aika huimaa tahtia. Välillä meinasi usko loppua,
mutta toistemme ja valmentajiemme tuella löysimme uutta intoa ja
voimaa.
Hollannin
kisat oli kyllä yksi elämäni hienoimmista kokemuksista ja nostan
hattua Hannalle että uskalsi lähteä mukaan maailman suurimpaan
pyörätuolitanssikilpailuun kolmen kuukauden harjoittelun jälkeen!
Meidän tuloksemme oli 7. sija ja kuusi parasta paria pääsee
finaaliin, joten todellakin onnistuttiin ja ylitimme itsemme, vaikka
ensimmäinen fiilis oli pieni pettymys siitä että finaalipaikka jäi
noin pienestä kiinni.
Viime
vuoden Hollannin kisojen jälkeen olemme treenanneet säännöllisesti
ja plakkarissa on tällä hetkellä yksi SM-kulta, Hollannista yksi
pronssi sekä yksi 4. sija. Tuorein mitali on hopeinen tämän vuoden
SM-kisoista, jotka järjestettiin viime viikonloppuna (22.9.) Lohjan
Kisakalliossa.
Tanssiminen
Hannan kanssa on helppoa, koska se tunnelataus ja fiilis tulee
automaattisesti, eikä tarvitse esittää.
Vaikka
joskus tulee erimielisyyksiä, niin olen huomannut että puhumalla
kumppanilleen selviää mistä vaan.
Terve taas! :)
Takana on kiireinen, mutta erittäin hauska ja antoisa viikonloppu johon kuului Tanssi Estoitta-pyörätuolitanssileiri ja pyörätuolitanssin SM-kisat. Voitettiin Hannan kanssa hopeeta, joten "hopee ei oo häpee!" :)
Ajattelin että tässä vaiheessa on hyvä kertoa vähän tarkemmin harrastuksestani, miten löysin pyörätuolitanssin ja miten tämä rakas harrastus on muuttanut elämäni.
Pyörätuolitanssia voi siis tanssia yksin, parin kanssa tai ryhmänä. Paritanssi jaetaan Duo- ja Combi-luokkiin. Duo-tanssissa molemmat tanssijat käyttävät pyörätuolia ja Combi-tanssissa toinen tanssijoista on kävelevä, eli ns. pystytanssija. Pyörätuolitanssi on kasvava laji Suomessa ja harrastajia löytyy mm Porvoosta, Helsingistä ja Kouvolasta. En olisi muutama vuosi sitten uskonut että minusta tulee tanssija, mutta elämä on täynnä yllätyksiä! Olin ysillä ja meillä oli teemapäivä koulussa (ihan tavallinen yläaste) ja teema oli vammaisuus. Siellä oli ihmisiä pitämässä luentoja ja sai kokeilla erilaisia vammaisurheilulajeja. Yksi näytöslajeista oli pyörätuolitanssi. Menin esityksen jälkeen juttelemaan nykyisten valmentajieni kanssa ja sovittiin että tuun kattomaan treenejä ja sillä tiellä oon vieläkin :) Tämän harrastuksen myötä olen huomannut että mikään ei ole mahdotonta ja "meidän porukassa" kukaan ei ole erilainen tai outo. Kukaan ei kysy että "mikä sulla on" tai vastaavaa koska se ei ole olennaista. Pääasia on tanssi ja liikkuminen musiikin tahtiin. Tanssin myötä tapasin myös nykyisen tyttöystäväni Hannan, jonka kanssa olen tanssinut vajaa 2 vuotta. Kirjoitan lähiaikoina "meidän tarinamme" :) Tästä tuli nyt aika pitkä mutta toivottavasti jaksoitte lukee :) Minulta voi kysyä kysymyksiä Askissa Tanssivideoita löytyy täältä //Kalle
Moikka! Tänään on taas maanantai ja ei ois mitenkään jaksanu raahautua kouluun... Mutta jos kattoo viikkoa positiivisesti niin keskiviikkona on viimeiset treenit ennen SM-kisoja. Jos ette vielä tiedä mitä harrastan niin harrastan pyörätuolitanssia :) Kirjoitan joskus pidemmän postauksen tanssista. Perjantaina alkaa jokavuotinen Tanssi Estoitta-leiri Lohjan Kisakalliossa ja sunnuntaina järjestetään SM-kisat samassa paikassa. Lisätietoja saatte tästä. Lopuksi voisin vielä laittaa linkin missä näette minkälaista pt-tanssi on :) https://www.youtube.com/watch?v=WsqlaZy79TI Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! :)
Tänään alkaa hurja treeniviikonloppu ja loppurutistus ennen pyörätuolitanssin SM-kisoja! Treenit tänään, lauantaina ja sunnuntaina, huh huh.... mut onneks se on kivaa! :) SM-kisat järjestetään ensi viikon sunnuntaina Lohjan Kisakalliossa, eli jos teillä ei oo muuta tekemistä niin sinne vaan katsomaan ja kannustamaan! :) Nyt meen tyttöystävää vastaan bussi-asemalle :) Hyvää ja aktiivista viikonloppua kaikille tasapuolisesti! :) //Kalle
Tervetuloa uuteen blogiini, toivottavasti viihdytte :)Tässä blogissa aion kertoa arjestani, harrastuksistani ja kaikesta muusta josta haluan kertoa teille. Jos te olette ovelia niin te ehkä tajusitte blogin nimestä että oon pyörätuolissa, mutta haluan tämän blogin avulla näyttää ja kertoa teille että rajoitteet ovat vain omassa päässä. Pärjää tosi pitkälle sillä että keskittyy siihen mitä on ja mitä pystyy tekemään eikä murehdi sitä mitä ei ole tai ei pysty jostain syystä tekemään! :) Kerron seuraavaksi hieman tarkemmin miksi olen pyörätuolissa ja elämäni alkumetreistä:
Mä ja mun kaksoissisko synnyimme 3 kuukatta ennen laskettua aikaa. Olin syntyessäni 37 senttimetriä pitkä ja painoin 1040 grammaa. Kaksoissiskoni oli samanpituinen mutta paino 1050 grammaa. Kaksoissiskoni voimat ei riittäny kamppailussa eloon jäämisessä ja hän kuoli 17 tuntia syntymän jälkeen... R.I.P Lisa! <3 Minä sain vain muutaman päivän ikäisenä aivoverenvuodon joka johti siihen että minulla on sairaus nimeltä Diplegia Spastica, joka tunnetaan myös nimellä CP-vamma. Pystyn kävelemään kepeillä ja rollaattorilla, mutta käytän tuolia koulussa, kaunpungilla ja mussa paikoissa jossa on pitkät välimatkat, koska käveleminen on hidasta ja aika raskasta. Kopioitu Suomen CP-liiton sivuilta: Diplegian osuus on noin 50 - 60% kaikista CP-oireistoista. Diplegia on yleensä spastinen ja liikkeiden vaikeus painottuu molempiin alaraajoihin, mutta usein myös yläraajojen toiminnassa on vaihtelevan asteisesti vaikeuksia. Tärkeimmät liitännäisongelmat ovat toiminnallisen näönkäytön vaikeudet, kehon hahmottamisen vaikeudet sekä oppimisen erityisvaikeudet, aivovaurion sijainnista riippuen mukana voi olla myös lihasjänteyden vaihtelua ja pakkoliikkeisyyttä. Haluan vielä muistuttaa että CP-vamma ja kehitysvamma EI ole sama asia! Toivottavasti tykkäsitte mun ekasta postaukesta ja jos heräs kysymyksiä, niin kysykää vaikka Askissa Lopuksi vielä muutama kuva vuosien varrelta :)
