I am who I am

Morjesta taas!

Tänään sain kysymyksen Askiini: "jos sun vamma vois parantuu sun omasta tahdosta, haluisitko parantaa sen?"

Rupesin miettimään että jos pystyisin parantumaan tästä vammasta, niin se tuntuisi ihan siltä että menettäisin jotain, menettäisin ison osan itsestäni ja persoonastani.

Mun CP-vamma on "tuonut mukanaan" mahdollisuuden kokea sellaista mitä vammattomana en pystyisi/saisi kokea koskaan ja en todellakaan koe että olisin jäänyt mistään paitsi, vaikka teenkin tiettyjä asioita eri tavalla kuin normaalisti.

Oon aina ollut suht sujut mun vamman kaa ja se tunne on muuttunut ylpeydeksi nykyään. En häpee kertoa vammastani jos ihmiset kyselee ja kerron siitä mielelläni jos ihmiset haluu tietää enemmän ja jaksaa kuunnella.

Elämä alkaa rullaamaan...

Tervetuloa uuteen blogiini, toivottavasti viihdytte :)Tässä blogissa aion kertoa arjestani, harrastuksistani ja kaikesta muusta josta haluan kertoa teille. Jos te olette ovelia niin te ehkä tajusitte blogin nimestä että oon pyörätuolissa, mutta haluan tämän blogin avulla näyttää ja kertoa teille että rajoitteet ovat vain omassa päässä. 
Pärjää tosi pitkälle sillä että keskittyy siihen mitä on ja mitä pystyy tekemään eikä murehdi sitä mitä ei ole tai ei pysty jostain syystä tekemään! :) 
 Kerron seuraavaksi hieman tarkemmin miksi olen pyörätuolissa ja elämäni alkumetreistä: 


Mä ja mun kaksoissisko synnyimme 3 kuukatta ennen laskettua aikaa. Olin syntyessäni 37 senttimetriä pitkä ja painoin 1040 grammaa. Kaksoissiskoni oli samanpituinen mutta paino 1050 grammaa. Kaksoissiskoni voimat ei riittäny kamppailussa eloon jäämisessä ja hän kuoli 17 tuntia syntymän jälkeen... R.I.P Lisa! <3


Minä sain vain muutaman päivän ikäisenä aivoverenvuodon joka johti siihen että minulla on sairaus nimeltä Diplegia Spastica, joka tunnetaan myös nimellä CP-vamma. Pystyn kävelemään kepeillä ja rollaattorilla, mutta käytän tuolia koulussa, kaunpungilla ja mussa paikoissa jossa on pitkät välimatkat, koska käveleminen on hidasta ja aika raskasta. 

Kopioitu Suomen CP-liiton sivuilta:
Diplegian osuus on noin 50 - 60% kaikista CP-oireistoista. Diplegia on yleensä spastinen ja liikkeiden vaikeus painottuu molempiin alaraajoihin, mutta usein myös yläraajojen toiminnassa on vaihtelevan asteisesti vaikeuksia.
Tärkeimmät liitännäisongelmat ovat toiminnallisen näönkäytön vaikeudet, kehon hahmottamisen vaikeudet sekä oppimisen erityisvaikeudet, aivovaurion sijainnista riippuen mukana voi olla myös lihasjänteyden vaihtelua ja pakkoliikkeisyyttä.
Haluan vielä muistuttaa että CP-vamma ja kehitysvamma EI ole sama asia! 

Toivottavasti tykkäsitte mun ekasta postaukesta ja jos heräs kysymyksiä, niin kysykää vaikka Askissa

Lopuksi vielä muutama kuva vuosien varrelta :)

//Kalle